Luonnekuvaus

Myöhään keväällä syntyneenä varsana Marrastiu’ulla on ollut vähän tapana jäädä laumakavereiden jalkoihin, ja se näkyy tamman luonteessa nykyäänkin. Se on aika ujo ja varovainen hevonen, joka saattaa hermostua äkillisestä hälinästä tai liian likelle tulevista vieraista. Tutussa seurassa se on kuitenkin hyväntuulinen ja rauhallinen harrastekaveri, joka opettelee mielellään uutta.

Marrastiu’un suvussa on niin ravi- kuin työhevosiakin, mutta se on yllättänyt kompaktilla rakenteellaan. Tammalla on kiva vetotyyli muutamien länkitreenien perusteella, mutta sillä on myös älyttömän kiva ja idioottivarma hyppytyyli. Se ei välitä hötkyilystä, sitä ovat lapsetkin hypänneet, ja se hyppää vaikka ilman ratsastajaa tai päin seiniä. Myös huonossa mielessä - tämä on kerran nähty, kun Marrastiuku kupsahti ohjaan ratsastajansa kanssa, kun lähti hyppäämään kehnosta lähestymisestä huolimatta. Onneksi se on sitkeää tekoa, eikä telonut itseään. Ihmekaveri.

© J.(VRL-13777)

Sukuselvitys

Kilpailukalenteri

"Heippa Tiuski! Nyt mennään ratsastamaan!" huikkaan suomenhevostammalle, joka seisoo jo täysissä varusteissa karsinassaan. Tiuski on nimestään huolimatta ujo tamma, ja se katselee minua varoen karsinan perimmäisestä nurkasta. Hiljaa aukaisen karsinan oven ja katse lattiaan suunnattuna kävelen Tiuskin kyljen viereen ja rapsuttelen sitä kyljestä, selästä, kaulalta ja pian silittelen tammaa päästä. "Hyvä tyttö", kuiskaan hymyillen. Tartun varovaisesti ohjiin, maiskautan suomenhevoselle ja lähden kävelemään ulos karsinasta kohti tallipihaa. Siellä lasken jalustimet ja nousen hitaasti ruunivoikon tamman selkään. Tiuski kääntää päätään ja katselee minua hieman ihmeissään. Silittelen tammaa kaulalta hetken, kun olen saanut jalustimet sopivan mittaisiksi. Sitten annan pohkeita ja Tiuski lähtee reippaaseen käyntiin.

Tarkoitukseni oli käydä reipas lenkki, ravia ja laukkaa ja niin edespäin. Katselen maisemia, kun kävelemne leveällä tiellä eteenpäin. Tie on melko leveä, arvioltani siitä mahtuisi helposti kärryjenkin kanssa. Eipä siinä, ainakin on tilaa laukata! Keräilen pikkuhiljaa ohjat käteen ja annan Tiuskille merkin nostaa ravin. Hiljakseen kevennän puiden katveessa ja luonto on tyynen rauhallinen ympärillämme. Tiuski alkaa rentoutua ja luottamaan minuun, hetken päästä se jo pärskii tyytyväisen oloisena. Pian vastaan tulee leveä risteys, jossa käännän tamman oikealle. Metsän korkeiden kuusien latvoissa laulavat linnut ja kuulen pienen metsäpuron solinan. Tuuli pörröttää korvat hörössä ravaavan Tiuskin harjaa. Tamma on aika vahva tuntumalle, mutta ei vedä liikaa. Rentoutan käsiäni ja tuntumakin tuntuu paremmalta. Kasvoilleni leviää iloinen hymy. Tie levenee hieman. Vilkaisen ympärilleni ja siirrän varovaisesti ratsuni käyntiin. Otan ohjia paremmin käteen ja parannan istuntaani. Puolipidäte ja nopeat laukkapohkeet. Ruunivoikko ottaa yhden raviaskeleen ja nostaa sitten ison suokkilaukan. Yllätyn hieman Tiuskin tavasta nostaa laukka, mutta pian pääsen vauhdin makuun. Hihkun innoissani ja nousen jalustimille. Nojaan tamman kaulaa vasten ja myötään ohjia, ihan kuin olisin hyppäämässä estettä. Muutaman kymmenen metrin jälkeen, istun alas satulaan ja pikkuhiljaa annan puolipidätteitä. Reipas laukka muuttu lempeäksi keinuksi, ja pian töksähtäen kiitoraviksi. Kevennän hitaasti, enkä mene mukaan Tiuskin kiireeseen. Pian tamma ravaa jälleen rennosti. Huomaan, että tie jolle käännyin kaarsi tallin tilusten ympäri. Pian olisimme taas tallin pihassa. Pian hidastan Tiuskin käyntiin ja annan vapaat ohjat. Tamma pärskii tyytyväisenä ja venyttää kaulaansa. Kiitän sitä taputtamalla sitä kaulasta. "Hyvä Tiuski, olit oikein kiltti! Hieno tyttö!" kehun hevosta.

Saavumma tallin pihaan ja pysäytän Tiuskin lähelle tallin ovia. Laskeudun alas hieman narisevasta satulasta. Löyhään satulavyötä ja nostan jalustimet ylös. Nappaan ohjat kaulalta ja silitän tammaa turvasta. Sitten kävelen sisälle talliin. Siellä joku tallityttö ottaa Tiuskin ja lupaa hoitaa sen. "Se on hieman hikinen, kun laukkasimme reippaasti. Pese se hiki pois vaikkapa kostealla sienellä!" ohjeistan hieman hämmentyneenä. Tallityttö naurahtaa ja vakuuttelee tekevänsä sen. Katselen tyytyväisenä kädet lanteilla etääntyvän ruunivoikon takamusta.