Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.

Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli äkeän karhun kanssa. Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua. ­ Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsäotusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille. Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa.

Sukuselvitys

I. Sinfioti on komea 148cm ruunihallakko ori. Sino on luonteeltaan rehellinen, jopa kuvailtu hieman ruunamaiseksi käytöksensa puolesta. Kilparadoilla se käyttäytyy kun olisi kotonaan, toisinaan se on huono homma sillä siitä tulee hieman tahmea ratsastaa. Osaavan ratsastajan kanssa se kuitenkin pärjää ja väläyttää hienoja askellajejaan. Koouluratsastus on orin ehdottomasti vahva laji mutta hienosti se pärjää myös valjakkoajossa. Sen lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti omistajan ärsyttäminen pienillä tempuilla.

Ii. Oddleif on ruunihallakko 147cm menestyjä. Leifillä on tapan ottaa niin rennosti karsinassa tai tarhassa että se näyttää kuolleelta. Se on aiheuttanut monia sydämmen tykytyksiä sen taki omistajalleen. Vaikka voisi kuvitella että Leif on laiska torkkuja, mutta kisaradoilla siitä kuoriutuu oikea kiiltävä kisaponi. Sen uraan kuuluu hienoja cup voittoja kouluratsastuksessa ja vajakkoajossa. Sillä on muutamia varsoja jotka ovat myös menestyneet kisaradoilla. Se toimii opetusmestarina pienellä yksityistallilla nuorelle lupaavalle ratsastajan alulle.

Iii. Njorthrbiart oli voikohallakko 149cm kiiltokuvaponi. Se toimitti näyttelyponin ja kouluratsun. Kaikki halusivat ratsastaa sillä sen kiltin luonteen ja hyvän ratsastavuuden takia. Jori oli niitä hevosia jotka painaa turpansa sun kainaloon herkkujen ja rapsutusten toivossa. Aina hyvin hoidettu kaviosta korviin asti ja parhaissa varusteissa. Jori kuului rikkaalle perheelle jossa sitä hemmoteltiin ja sillä oli aina kaikki uusimmat varusteet. Se pärjäsi hyvin esteillä ja koulussa mutta myytiin eteen päin kun tyttö halusi pärjät isommis luokissa. Jori päätyi pienelle ratsastuskoululle jossa se toimitti ratsun virkaa melkein 5 vuotta enne kuin se lopetettiin toituvan kaviokuumeen takia.

Iie. Ingdora on ruunihallakko 143cm äksyiliä. Varsasta asti Inga oli hieman äkäinen koskaan ei saatu tietää mikä tamman teki semmoiseksi. Se kävi eläinlääkärien tutkimuksisa mutta mitään ei kosakaan löydetty. Ehkä se oli upotettu sen luonteeseen syvälle eikä se lähtenyt kouluttamallakaan pois. Sille kisattiin ja se menestyi ihan kohtaölaisesti mutta kukaan ei sillä halunnut mennä. Se myytiin ja myytiin ja myytiin kunnes se päätyi norjalaiselle kasvattajalle. Joka päätti teetättää sillä varsan hyvän luonteen omaavalla orilla ja varsa rauhoitti tamman ärhäkkää luonnetta. Se hoiti varsat aina hellyydellä ja lempeydelle. Valitettavasti tamma menehtyi lopulta varsomiseen.

Ie. Fanndis on voikonhallakko 144cm siitotamma. Fanni kilpaili nuorena kouluratsastuksessa ja teki vaikutuksen moniin ratsastajiin menevällä luonteella ja yrittäväisyydellään. Kisa uran jälkeen se teki tunteja ratsastuskoulussa monen lapsen lempi ponina. Enenn eläkettä sillä teetätettiin muutama varsa toivolla että niitä tulisi vähänkään samanlaisia emänsä oli. Tamma vietti eläkepäivät isolla laitumella muiden eläkeläisten joukossa.

Iei. Aricin on ruunivoikko valjakkoponi. Cin oli luonteeltaan hyvin omalaatuinen. Ekana päivänä se saattoi olla kiltti kuin enkeli mutta seuraavana päivänä saattoi helvetin liekit olla irti. Kukaan ei tiennyt syytä käytökselle mutta kilpailuissa menestyi ainoastaan silloin kun sillä oli hyvä päivä menossa. Sillä teetettiin 3 varsaa joista yksi peri isänsä luonteen piirteitä hyvin vahvasti. Kisa uran jälkeen sen elämä oli hyvin leppoisaa ja se mutti asumaan pienelle vaellustallille jossa se teki töitä silloin tällöin ja vain hyvinä päivinä. Lopulta ori lopetettiin jatkuvaan kaviokuumeiluun.

Iee. Embla on hiirakko 142cm kouluratsu. Bla oli on nimestäänkin selväksi käyvä hyvin tylsä tamma. Se ei kerta kaikkiaan välittänyt mistään tai kestään. Sille riitti kun sen eteen tuotiin ruokaa ja jos joku harjasi sitä. Kouluratsuna se oli myös vältävä. Se kyllä liikkui eteen päin jos iltä jaksettii pyytää tai se saatiin innostumaan. Esteratsuna sitä kokeiltiin mutta sen vauhti ei ihan riittänyt esteiden yli. Useimmiten se päätyi niin että ratsastaja hyppäsi ilman hevosta.

E. Dagnia on voikonhallakko 144cm lempeä moniosaaja. Niia on luonteeltaan lempeä kaikkien kaveri joka rakastaa rapsutuksia ja herkkuja. Se antaa kaikkensa ihan sama oliko selässä aloittelia vai kokenut ratsastaja. Moniossajan se hyppää, menee koulua ja kulkee kärryjen edessä. Tamma on hypännyt ratana 80cm ja menee aina sillä asenteella ettei periksi anneta eikä mikään este ole liian suuri ylitettäväksi tai ohitettavaksi. Kouluratsastuksessa Niia on nöyrä ja omalla moottorilla kulkeva. Kärryjen edessä se köpöttelee ja väläyttelee hienoja askeliaan yleisölle. Se rakastaa kaikenlaista huomiota ja esiintyy yleensä vielä paremmin isomman yleisön edessä.

Ei. Alberich oli ruunivoikko 147cm menestynyt kouluratsu joka jätti jälkeensä 6 upeaa jälkeläistä. Luonteelta Albe oli itsekäs oman tien kulkia joka ei paljon välittänyt ihmisitä eikä muista hevosista. Se parhaiten viihtyi tarhassa omassa rauhassa ja tallissakin mieluiten kauimmaisessa nurkassa. Oman hoitajan ja ratsastajan kanssa se tuli toimeen ihan hyvin kunhan ei joutunut turhan päiväisen lässytyksen kohteeksi. Kisapaikoilla se lämmiteltiin mieluiten alueen kauimmaisessa nurkassa tai pienellä kävelyllä lähialueella. Se periyttää jälkeläisilleen omapäisyyttä ja hyvää rakennetta..

Eii. Arngeir oli voikonhallakko 149cm vilkas oripoika. Joka kerkesi jättämään jälkeensä 2 varsaa ennen onnettomuutta. Luonteeltaan Arn oli vauhdikas ja energiaa pursuava pakkaus eikä keneltäkään jäänyt epäselväksi milloin se oli paikalla. Sen selässä ei oikein viihtynyt kukaan sillä se yritti aina keksiä jonkinlaisia temppuja päästäkseen pois tilanteesta kuin tilanteesta. Kuitenkin sellaisen ratsastajan kanssa jolla on hyvä huumorintaju ja tasapaino ori jopa saattaa taipua koulukiemuroihin tai hypätä esteen yli. Yllättävää kyllä Arn pärjäsi ihan hyvin kisakentillä ja jopa sijoittuu muutamia kertoja. Arn jouduttiin lopettamaan 12-vuotiaana murrettuaan jalkansa laitumella.

Eie. Vaetilda oli rautiaanhallakko 143cm kaikkien lasten lempiratsu. Tilda oli tunnettu tavastaa pysähtyä jos joku oli tipahtamssa kyydistä. Sitä myös käytettiin terapiaratsuna ja Tilda vieraili myös hoitokodilla ilahduttamssa vanhuksia. Tilda toimi myös paljon tapahtuma ratsuna. Nuorempana sillä kisattiin kouluratsastusta ja valjakkoa hyvällä menestyksellä. Enemmän ikää kerättyään se ei oikein viihtynyt kilpakehän ulkopuolella vaan mielummin siellä missä saisi paljon rapsutuksia ja herkkuja. Tilda periytti varsoillee lempeää ja ymmärtäväistä luonnetta.

Ee. Sangrida on voikonhallakko 142cm mamman mussukka jonka lempiharrastuksiin kuuluu syöminen. Riitu oli menestykäs kouluratsu joka kisattiin ihan loppuun asti. Sen omistaja ratsasti sillä paljon ja treenasi sen jopa ylikuntoon asti. Lopulta tamma päätyi myyntiin ja suomalaisella perheelle. Jossa se sai levätä laitumella ja toimia nuorten tyttöjen ja pojan monitoimi ponina. Se sai nauttia elmästään iloman hirveitä kisamääriä tai jatkuvaa treenaamista. Se rakasti uimista tai no ehkä se rakasti enemmän kaislikon syömistä. Perheellään olessa se pyöräytti muutaman suloisen varsan. Tamma lopetettiin 15-vuotiaana suolikiertymän takia.

Eei. Brondolf oli ruunivoikonhallakko 148cm ilkikurinen ponipoika. Olaf kisasi menestyksekkäästi 3 lajissa ja jätti jälkeensä 5 varsaa. Olafia epäiltiin taskuvarkaaksi kun sen lähettyvillä hävisin aina hanskat, pipo tai herkut taskuista. Se oli orin lempipuuhia. Kouluratsastus oli orin vahvuuksia mutta se pärjäsi hienosti myös esteillä ja kärryjen edessä. Maastoillessa se innostui aina turhan paljon ja ratsastaja sai osakseen rodeoesityksen.

Eee. Torbetta oli voikohallakko 140cm tamma joka oli kaunis kuin karkki mutta luonteeltaa itse piru. Ei olisi ollut päivääkään kun se olisi yrittänyt näykkäistä tai taiteilla kavion jälkeä jonkun takapuoleen. Betta ei ollut koskaan ollut kenenkään suosikki ja se oli juuri se tamma jota kukaan ei halunnut ratsastaa. Betta myytiin ratsastukoululta eteenpäin äiti-tytär ratsuksi. Siitä kuoriutuu ruusukehai jonka täytyi vain antaa olla aika ajoin omassa rauhassa ja hoitaessa varoa hampaita. Betalla teetettiin muutama varsa kivan orin kanssa jotta varsoille saataisiin vähän tasaisempi luonne. Tamma nukkui pois 18-vuotiaana omassa karsinassaan.

Valmennus 08.11.2018 kirj.Veera R.

Jalmarin omistaja Maisa soitti minulle viime viikolla, että hänellä olisi vuonisori, jonka kanssa haluaisi päästä hieman valvovan silmän alle treenaamaan sileällä. Katsoimme kalenterista kummallekin sopivan päivän ja löimme sen lukkoon. Näin ollen ajelinkin pian jo parivaljakkoa tapaamaan ja ohjeistamaan. Maisa ja Jalmari olivat jo tallin ovella menossa kohti kenttää. Riensin pian heidän peräänsä ja esittäydyin. Maisa kertoi, ettei hänellä ollut erikoisempia toiveita valmennuksen suhteen, vaan kunhan paikkaisin mahdollisia virheitä ja he saisivat uutta potkua treeneihinsä.

Jalmari vaikutti melko perus vuonolta - rauhallinen siihen asti kunnes jotain alettiin kunnolla vaatimaan. Jalmarin ravi oli hirveän laiskan näköistä ja pyysin ratsastajaa ottamaan reippaasti eteenpäin, joten ori hieman protestoi peräänsä nostamalla. Onneksi ori ei sen enempiä jaksanut riekkua, joten nämä protestoinnit unohdettiin pian. Teetätin ratsukolla paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Myöskin kulmien kunnolla läpiratsastus oli keskeisessä osassa, kun ori meinasi puskea sisälapa edellä ne ihan muodottomiksi. Pohkeenväistö oli selkeästi tämän herran bravuuri ja jalka näytti nousevan yllättävän kepeästi! Maisalla ja Jalmarilla on selkeästi hyvä pohja alla, mutta suosittelin naista taivuttelemaan oria enemmän, ettei ori menisi ympyröillä ja kulmissa niin hämilleen, vaan taipuisi paremmin ja suorittaisi nämä tehtävät rennommin.

Valmennus 03.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.