Jos etsit paholaisen lähisukulaista et ole eksynyt kauaksi nimittäi F.S. Chimera Z on etsimäsi tamma. Sen luonne on lähinnä täynnä tultaja tappuraa ja hyvin pieniä hetkittäisiä onnen sirpaleita. Joskus tekisi mieli jättää tamma vesihanan alle koko päiväksi jottei se kiukuttelisi. Ei se pure tai potki mutta lähinnä osoittaa mieltään korvat luimussa.

Hoidettaessa tamma steppailee ja on hyvin levoton jonka takia se kannattaa hoitaa käytävällä mielummin kuin karsinassa jos ei halua tulla litistetyksi. Se on hyvin onnellinen silloin kun joku pesee sitä tai se saa muuten olla kosketuksessa veden kanssa. Ehkäpä se rauhoittaa ja rentouttaa sitä. Se on jopa joskus onnistunut keplottelemaan itsensä irti riimusta ja juoksennellut onnellisena pihalla kun joku on yrittänyt saada sitä kiinni.

Kouluratsastus ei ole vahvempia puolia meidän esteratsulle mutta kyllä se kykenee jos haluaa. Sen kiukkuisuus ei näy niin paljon ratsastessa mutta se on hyvin sukkela liikkeiseen ja yrittää päästä helposti karkuun töistä. Se tahtoo myös rokottaa ihmistä selässä tehdyistä virheista huiskimalla häntäänsä tai olla tekemättä pyydettyä asiaa.

Esteratsastus kuuluu tamman vahvuuksiin ja on erittäis hyvä hyppääjä. Mutta toisinaan myös huono puoli on se että esteillä tamma näyttää parhaansa mutta sen pippurinen luonne ei vain sovi kaikille ratsastajille. Meira täytyy koko ajan ratsastaa ja varsinkin hypätessä täytyy olla tarka että sen saa oikealle linjalla .

Maastoillessa Meiraa voisi kuvailla enemmän jänikseksi kun hevoseksi. Pomppu siellä, pomppu täällä, pelottava kivi tuolla, hirviö hevosen syöjä postilaatikko täällä. Se ei siis ole maailman parasta maasto seuraa varsinkaan jos sinne aikoo mennä yksin. urvallisen kaverin kanssa se on ihan okei maastoilia mutta ei viihdy kenenkään perässä vaan tahtoo olla ensimmäiseä. Kesäisin uittaminen lammessa on semmoinen jossa tamma unohtaa kaiken muun ja ui sydämmensä kyllyydestä. Toinen mikä yleensä on ehdottomasti kiva juttu on ranta hiekassa peihtarointi niin että sitä vielä löytyy seuraavan viikon ajan joka paikasta.

Sukuselvitys

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.

Estevalmennus 15.11.2018, Jannica (VRL-04799)(325s)

Tänään olin ilokseni löytänyt jälleen tien valmentamaan Sissiä. Ratsuksi valikoitui marraskuisen illan estevalmennukseen Meira-tamma, jolla riitti paitsi ulkonäköä, myös hyppytekniikkaa, rohkeutta ja itsepintaisuutta. Ratsastaja oli jo ehtinyt ennalta sovitusti verryttelemään tammaa ravissa ja laukassa saapuessani paikalle, jotta päästäisiin heti tositoimiin. Ratsu näytti innokkaalta hyppäämään kootessani esteitä maneesiin. Saitte aloitella ympyrällä verryttelyhypyillä, jotka aloitettiin ihan ristikkotasolta ja keskityttiin hypyssä pyöreään selkään. Linjojen kanssa oli ympyräuralla vähän vaikeuksia, mutta vähitellen Sissi pääsi keskittymään niihin paremmin, kun esteitä nostaessani tamma alkoi keskittyä enemmän hyppäämiseen, kuin siihen mitä maneesin ulkopuolella tapahtui. Alkutunti oli suorituksenne osalta oikein tasaista menoa ja tamma työskenteli mielekkäästi, tai ainakin siltä vaikutti. Sen mielialoja oli toisinaan tammaa tuntemattoman vähän vaikea arvioida, joten kysyin Sissinkin mielipidettä asiaan ja sain myöntävän sellaisen.

Välikäyntien jälkeen vaihdettiinkin sitten haastetta peliin, kun saitte pääty-ympyrältä tulla yhdeksänkymmenen asteen kulmassa pitkänsivun keskeltä keskellä maneesia olevalle esteelle, sen jälkeen tuli käännös oikealle, kokorataleikkaan heti alussa pystyeste jolta jatkettiin matkaa vielä toisen pitkänsivun keskellä olevalle pystylle. Rata kysyi sekä keskittymiskykyä, että teiden suunnittelua. Haasteellisuus tuli ratsastajalle ehkä hieman yllätyksenä helpoksi oletetulla radalla, kun tamma ei kääntynytkään keskellä olevalle esteelle niin hyvin kuin olit laskelmoinut. Sait käskyn tulla vielä ympyrällä uudelleen este aloittaen alusta. Tällä kertaa otit vähän liiankin varman päälle kääntäen tamman liian aikaiseen, jolloin se jäi oikeastaan ihmettelemään ponnistuskohtaan että mitä tässä nyt tehtiin. Esteitä nostaessa se olisi tuottanut ongelmaa, joten päädyimme tänään pitämään esteet matalampina kun oli muutenkin tekniikkaharjoituksista kysymys. Viimeinen este pitkällä sivulla tuotti yllättäviä ongelmia myös tänään, kun tamma otti vähän liikaa kierroksia kokorataleikkaan esteen jälkeen, jolloin rytmi katosi suoralla uralla aivan täysin johtaen ponnistuskohdan täydelliseen epäonnistumiseen ja tamman hyppyyn aivan liian aikaisin. Seuraavalla kierroksella kaarre oli jo tasaisempaa keskittymistä ja sait tehtyä puolipidätteitä tarpeeksi suoralla, jolloin tamman kanssa sujui ongelmitta. Viimeisellä kierroksella oli selkeästi jo otettu opiksi puolin jos toisin virheistä tunnilla ja kokonaisuutena rata oli jo hyvätempoinen ja yhteistyö sujuvaa. Saitte jatkaa itsenäisesti jäähdytellen ravissa tehden paljon ympyröitä ja kiemurauria vaatien tammaa vähän joustamaan selästä ja työskentelemään takapäällä.

Valmennus 03.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.