A.D. Trickster eli Temppu on nimestä huolimatta hyvin kiltti ja ystävällinen ottaen huomioon että se on ori. Se on todella lapsi ystävällinen ja viihtyy isoimmissakin tapahtumissa. Temppu kärsii hieman eroahdistuksesta ja tarhassa yksin olleessaan ravailee ja on hyvin levoton. Tallissa se pärjää vielä yksin kunhan sillä on ruokaa nenän edessä ja vaikka radio soimassa antaen jotain seuraa orille.

Hoidettaessa Tempulla on tapana kaivella hoitajan taskut ja harjapakin sisältö herkkujen toivossa. Yleisesti se kuitenkin seisoo paikallaan ja seuraa tallin tapahtumia jos ei nuoku silmät puoli ummessa. Kengittäminen ja eläinlääkärikäynnit hoituu ongelmitta. Kuitenkin jos jotain Tempun inhokki asioita pitää mainita se inhoaa yli kaiken kuljetussuojia. Ne jaloissa se ei suostu liikkumaan tai liikku jalkoja todella korkealle nostellen.

Kouluratsastuksessa ori on hieman tahmea mutta kunnon verryttelyn ja määrätietoisen ratsastajan kanssa se kyllä yltää hyvin monimutkaisempiin liikkeisiin. Yksi orin bravuureista varmaan onkin pohkeenväistöt ravissa tai laukavaihdot joissa se toisinaan innostuu vähän liikaakin. Osaa se tehdä temppujakin jos sille päälle sattuu varsinkin silloin jos ratsastaja vain istuu kyydissä eikä teetä orillä tehtäviä.

Esteratsastuksessa Temppu syttyy. Jo kentällä olevat esteet saa sen askeliin vauhtia vaikka tarkoitus ei oli edes ollut hypätä. Tempun motto on kovaa ja korkealta vaikka ratsastaja tai valmentaja ei ole aina ihan samaa mieltä sen kanssa. Pienen energian purkamisen jälkeen siitä kyllä kuoriutuu ihan asiallinen hyppääjä. Se vaan tarvitsee silloin tällöin palautuksen pilvilinnoista maanpinnalle.

Kisapaikoilla se käyttäytyy yhtä hyvin kuin kotona ehkä jopa hiukan paremmin. Temppu yrittää saada huomiota hirnahtelemalla ja aiheuttaa yleensä komean kuoron joka silloin tällöin hävettää omistajia. Helpointa on laittaa pieni heinäkasa orin nenän eteen jotta se keskittyy muuhun kuin kaikkien häiritsemiseen. Itse kisaradalla se kyllä antaa parhaansa ja esittelee kaikki parhaat liikeensä.

Maastoillessa sillä on viipottaa pää kolmantena jalkana tai tässä tapauksessa viidentenä menemään pitkin pieniä polkuja ja metsäteitä. Kaverin kanssa se on paljon rauhallisempi ja toimii hyvin peränpitäjänä. Sänkkärilaukat syksyisin on ehdottomasti se the juttu sille. Aina silloin maastoon mentäessä se olettaa että jokaisen pellon kohdalla on lupa laukata.

Sukuselvitys

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.

Kouluvalmennus 15.11.2018, Jannica (VRL-04799)(230s)

Tänään tuntui olevan ratsastajalla ja ponilla hyvä päivä, sillä Temppu työskenteli mielellään ja jopa suhteellisen reippaasti Sissin kanssa saapuessani paikalle itsenäisen alkuverryttelyn aikoihin. Ori tuntui toimivan pienin avuin kuin ajatuksen voimalla ja ratsukon työskentelyä oli ilo seurata! Pikkuhiljaa aloin ohjeistamaan ratsukkoa haluamaani suuntaan valmennuksen teeman mukaisesti ja saitte aloitella ravi-käynti-siirtymisillä, joiden tuli olla napakoita, etenkin liikkeelle lähdön. Siirtymiset kun alkoivat sujumaan sait nostaa laukan ja istua alas harjoitusistuntaan. Tempun mielestä laukkaaminen oli ilmeisen kivaa, sillä poni vähän jo kuumeni laukkaharjoituksista, kun siirtymisiä jatkettiin teemalla laukka-ravi-laukka. Energinen ori keskittyi kuitenkin suhteellisen hyvin antamiisi apuihin ja Sissilläkin riitti kiinnostusta melko pitkälle harjoitella näitä samoja asioita alkutunti. Temppu alkoi olla laukattuanne aikanne ympyrällä lähiopetuksessa jo välikäyntien tarpeessa, joten sait hetkeksi tarjota pitkää ohjaa ja hengähtää itsekin.

Välitauon jälkeen alettiin ratsukolta vaatia parempaa keskittymistä, jonka vuoksi sait ottaa muutamat ravi- ja laukkalisäykset vielä kokorataleikkaata ristiin rastiin ja näin saatiin ylimääräiset energiat puretuksi vielä siinä kohden, mikäli sitä oli. Sait tulla seuraavaksi taas ympyrälle lähiopetukseen, jalustimet kaulalle ja harjoitusravissa kerrattiin istunnan ja apujenkäytön perusteita. Hyvin ne alkoivat olla Sissillä hallussa ja Temppukin käyttäytyi fiksusti, vaikka jalustimet olivat poissa. Näkyi selkeästi ratsukon tekemä työ Sissin istunnassa, kun oli menty sateisena syksynä paljon kuulemma ilman satulaa. Harjoitusravissa rääkkäyksen jälkeen sait laskea jalustimet alas ja kevennellä isoja ympyröitä tehden loppuravit. Sillä hetkellä kun ei juuri satanut oli kiva lähteä pitkälle loppukäynnille vielä maastoon valmentajan suunnatessa kohti seuraavaa haastetta.

01.11.2018 Uusi koti, kirj.Sissi

Olimme pitkään etsineet sitä oikeea ponia Onnille kunnes näimme nettisivuilla ilmoituksen komeasta suomelaisesta ratsuponi orista. Mietin hetken ori liitettä lopussa mutta päädyin siihen tulokseen etä voisimme mennä katsomaan ja kokeilemaan. Heti seuraavana viikonloppuna saavuimme Adinaan. Onni oli haltioissaan hevosten ja ponien määrästä ja menikin katselemaan niitä aidan laidalle luvan saatuaan ensin Jannicalta. Lopulta Jannicaohjasi meidät kentälle jossa odotti suloinen punaruunikko ori nimeltään A.D. Trickster tutummin Temppu. Se oli 8-vuotias ja hyvistä suvusta oleva.

Onni meni taputtelemaan Temppua ja keskustelemaan hevosenhoitajan kanssa ponista. Jannica kertoi ponin olevan todella lapsi ystävällinen ja mukava ratsastaa se vaan saattaisi sillon tällöin tarvita palautuksen maanpinnalle. Onneksi itse en ollut mistään pidemmästä päästä joten pystyisin itsekkin läpi ratsastamaan ponin tarvittaessa. Aloitin koeratsastuksen ja poni toimi todella hyvin jopa pienten hyppyjen jälkeen. Sen jälkeen Onni kävi vielä selässä ja lopulta kertoi että tämä olisi se poni jonka haluaisi itselleen. Siispä kävimme kirjoittamassa tarvittavat paperit sillä aikaa kun poni paketoitiin traileria varten.Kotiin ajellessa kyydissä oli uusi poni ja hyvin onnellinen ponin omistaja.