Pirteä ja vauhdikas tamma Super Candy eli Karkki sopii hyvin niin kärry- kuin montékäyttöönkin. Kilpaillessa toisinaan vähän liian kuuma, ja tarvitseekin siitä syystä asiansa osaavan ohjastajan. Kokemattomien kuskien kanssa pitää yleensä häntäpäätä osoittaen mieltään saamastaan "epäammattimaisesta" kohtelustaan. Oikeastaan tämä tarkoittaa sitä, että tamman kanssa pärjää, kunhan on johdonmukainen ja kannustava, hevosta ymmärtävä henkilö. Hoitaessa neiti on toisinaan omaa rauhaa kaipaava erakko, mutta niinä harvoina päivinä, kun tamma kaipaa läheisyyttä, ei se anna hoitajalleen yhtään rauhaa, vaan kiehnää ja osoittaa kiintymystään kovakouraisesti hampaillaan rapsuttaen.

© VRL-06066

Sukuselvitys

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

21.01.2019| Ensimmäinen estekerta | Kirj.Jannica (478sanaa)

No niin Karkki, mennääskin katsomaan, mitä mamma on sulle tänään rakentanut maneesille" lepertelin isolle tammalle, joka ei olisi vähemmän voinut olla minusta kiinnostunut ottaessani ohjat viimein kaulalta ja suunnatessamme Sissin vanavedessä maneesille, Karkki oli hoitaessa ollut hyvin fiksu, mutta minua ihmetytti suuresti, ettei se kummemmin ottanut kontaktia ihmisiin, tai ehkä sitä vain jännittivät uudet tuttavuudet, sivuutin asian avatessani maneesinoven ja sulkien sen jälleen perässämme. Maneesissa ei ollut muita, jotta tamma tottuisi myöskin yksin työskentelyyn, joka tottapuhuen siltä muutaman tutustumiskerran jälkeen tuntuikin sujuvan paremmin kuin kaverin kanssa oleminen töissä yhtä aikaa. Talutin ison tamman kaartoon ja nousin jakkaralta selkään kiristettyäni vyön, kuinkas muutenkaan, tällainen poniratsastaja. Säädin jalustimia Sissin nauraessa, että riittääkö niissä reiät. Noh, eipä riittänyt ja sain kieputella jalustimet lyhemmiksi yhden kierroksen jalustimen ympäri, tosi turvallista touhua ekalle estekerralle.

Koetin alkukäynneissä kysellä mitä Karkki osasi, muttei Sissi oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, oli kuulemma aika vähän itse sen kanssa töitä tehnyt kun omistajana toimi tamman hoitajana pääasiassa ja hän näki sitä töissä ratsuttajan alla hyvin harvoin tallitöiltä. Joka tapauksessa aloittelimme rauhassa tänään, ihan kävellen mentiin puomien ylitse ja sitten otettiin kevennellen ravissa verryttelyä muutaman esteen ympäri, jotta tamma tottuisi niihin, eipä sitä kyllä juuri kiinnostaneet ne, oli kai ennenkin nähnyt niitä maneesilla lojumassa. Puomien ylittäminen ravissa sujui kuin vanhalta tekijältä ja pian pääsimme sitten tositoimiin. Nostin pitkänsivun alusta ravista aina laukan. Toisilla kerroilla se sujui oikein kivasti, välillä tamma tuntui olevan vähän hukassa laukkapohkeen suhteen, joten vielä oli töitä tehtävänä. Tulimme ravissa kolmikaarista kiemuraa, jonne oli laiteltu keskelle kaarta aina yksi puomi ravissa ylitettäväksi, kolme siis yhteensä. Karkki ylitti ne kiinnostuneesti, keskeltä ja nostellen hienovaraisesti jalkojaan, ainakin neiti tuntui olevan tarkka jaloistaan!

Loppuun ylitettiin ihan muutama ristikko vielä, niiden suhteen oli Karkki huomattavasti noviisimpi ja melkoisen mielenkiintoisella hyppytekniikalla varustettu tapaus, mutta kyllä siitä varmasti treenillä ja lihastreenillä etenkin tulisi ihan kelvollinen pikkuluokkien hyppääjä, ainakin esteet tuntuivat kiinnostavan sitä tässä vaiheessa enemmän, kun niiden ylitse päästiin hyppäämään itse. Loppuun otettiin vielä satulan riisunnan jälkeen muutama irtohypytys sarjalla kujalle rakennettuna, jossa neiti oli vähän epävarma menossaan, mutta suostui kuitenkin pienet noin kuusikymmensenttiset esteet ylittämään lopulta pienellä sanallisella rohkaisulla. Taputin tammaa kaulalle ottaessani sen kiinni ja kävelin ilman satulaa reilut loppukäynnit vielä maneesissa tehden istunnalla paljon töitä ympyröille kääntäen ja kompensoiden vauhtia sekä käyntiaskeleen pituutta.

Oli hyvä, että karkki oppi ratsastajaa kuuntelemaan myöskin vapaalla ollessaan, ilman satulaa ratsastaessa sai myös paremman kontaktin usein hevoseen, niin myös tässä tapauksessa, jolloin kuuntelutaito tamman suhteen parani huomattavasti, alkuun kun se ei oikein ollut kiinnostunut siitä mitä siltä vaadittiin ja viitsinyt juurikaan panostaa työntekoon, lopputuntia kohden meno olikin aivan erilaista ja Karkki oikeasti vastasi apuihin jo paremmin ymmärtäessään mitä siltä vaadittiin. Siinäkin suhteessa Karkki oli kyllä ihana, että vaikkei se välttämättä heti tajunnut mitä pyydettiin se koetti joitakin tietämiään asioita eikä hämmentynyt, vaikkei heti keksinyt ratkaisua, yleensä kun epäselvyydestä kokemattomien hevosten kohdalla saattoi seurata jopa kiukuttelua. Kuunnellessaan Karkki oli jopa ihan kevyt avuille lopputunnista.